Uutiset

19.8.20201. luokkalaisten siunausLue lisää »30.7.2020Kirkkoherran virasto jälleen aukiLue lisää »15.7.2020Saarnablogi tauollaLue lisää »

Facebook

Seurakunnan facebook-sivuilta löytyy videoina Sanavartti - hartauksia kirkosta.

Saarna- ajatuksia

Sunnuntai 24.5.2020 - Markku Hulkko


24.5.2020  Saarna-ajatukisa

Päivän evankeliumi on Johanneksen evankeliumin 7. luvusta.

”Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla

äänellä: ’Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka

uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin

kuin kirjoituksissa sanotaan.’ Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen

uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei

vielä ollut kirkastettu.”

Päivän tekstissä Kristus puhuu Jumalan Valitulle Kansalle, juutalaisille.

Oli lehtimajajuhla. 3. Mooseksenkirjan mukaan lehtimajajuhlaa vietettiin sen

muistoksi, että Jumala vei Israelin pois Egyptistä.

Jeesus puhuu Hengestä, jonka Hän antaa seuraajilleen. Kristuksen

uskovat saavat lahjan, Jumalan läsnäolon elämässä. Tämä on salaisuus. Ihminen

pääsee osalliseksi Jumalan elämästä, koska Jumala on osallinen ihmisen

elämästä.

Tämä ihme on hyvin vaillinainen, koska ihminen pysyy syntisenä. Mutta

sikäli kun kristitty on oikealla teillä, on tämä oikea elämä on Jumalan lahjaa,

Jumalan asumista ihmisessä.

Myös kokemus armosta on Jumalan lahja. Ihminen itse ei ymmärrä uskoa.

Usko on jotain, joka tulee ihmisen ulkopuolelta.

Oli siis kyse oikeasta elämästä tai uskosta armoon, ovat molemmat

Jumalasta. Oikea elämä ja usko armoon ovat Jumalan työtä. Pyhä Henki antaa

ihmiselle oikean tien kuljettavaksi ja Pyhä Henki antaa ihmiselle uskon

Kristukseen.

Jeremian kirjassa kirjoitetaan uudesta elämästä, jonka ihminen saa uskon

kautta:

”Tulee aika", sanoo Herra, "jolloin minä teen uuden liiton Israelin

kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se,

jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja

vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin

ottanut heidät omakseni, sanoo Herra. Tämän liiton minä teen Israelin

kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän

sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän

Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista,

veli ei opeta veljeään sanoen: 'Oppikaa tuntemaan Herra!' Sillä kaikki,

pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan

anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.”

On uusi liitto. Tämä liitto laittaa Jumalan Lain ihmisten sisimpään. Silloin

käsitetään, kuka on Jumala. Jumala antaa anteeksi ihmisten rikokset, eikä enää

muista heidän syntejään.

Tästä tilanteesta Kristus puhuu. On mielenkiintoista, että Kristus puhuu

”elävän veden virrasta”, joka on ihmisen sisällä. Jumala Laki, Toora, johdetaan

termistä yarah hebreassa. Yarah tarkoittaa muun muassa ”virrata kuin vesi”.

Jumalan Laki siis johdetaan hebrean sanasta, joka tarkoittaa virtavaa vettä. Nyt

Kristus opettaa, että ihmisen sisimässä virtaa elävä vesi. Onko tämä

samankaltaisuus sattumaa, vai puhuuko Kristus juuri siitä, että ihmisen

sisimpään kirjoitetaan Jumalan Laki?

Oli niin taikka oli näin, on selvää, että Kristuksen opetuksen mukaan

Hänen seuraajansa pyrkivät myös ymmärtämään Jumalan Lain.

Suurempaa kuin Jumalan Lain ymmärtäminen on ymmärtäminen, että

Jumala on armollinen. Jumalan Lain suhteen kaikki ovat rajojen rikkojia.

Teemme väärin. Jos joku ei tekisi väärin, hän ainakin sanoisi väärin. Jos joku ei

tekisi eikä sanoisi väärin – hän varmasti ajattelisi väärin. Jumalan Laki on

edessämme syytöksenä. Vaikka Laki on oikea, näemme Lain peilissä itsemme

Lain rikkojina.

Tästä johtuen Henki, jonka Kristus antaa, on armon Henki. Hän, Pyhä

Henki, on päivän tekstissä varsinaisesti elävä vesi, jonka varassa ihminen elää.

Jumalan armo pitää ihmisen elävänä. Jos armoa ei olisi, olisi epätoivo. Mutta

armon kanssa ihminen voi levätä.

Jeremian kirjassa kirjoitetaan:

Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän

syntejään.”

Tämä on mielenkiintoista. Miten Kaikkitietävä Jumala voi unohtaa? Hän, joka

ei koskaan menetä mitään mielestään, miten Hän voi unohtaa? Mutta

Täydellinen Jumala lupaa:

”[…] enkä enää muista heidän syntejään.”

Jumala ei muista armahdettujen syntejä. Täydellinen, Kaikkitietävä Jumala,

unohtaa armahdetun synnit. Eikä niitä enää ole. Ihminen, joka itse ei voi

unohtaa syntejään, saa armon.

Armo on Kristuksen ristissä. Enää ei ole syntiä. Enää ei ole rikkomusta.

Tämän uskon voi ihminen uskoa. Sen uskon voi saada Jumalan lahjana.

Se usko, kristillinen usko, on luottamusta armoon.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini