Uutiset

19.3.2020SaarnablogiLue lisää »20.8.2014VapaaehtoistyöhönLue lisää »

Facebook

Seurakunnan facebook-sivuilta löytyy videoina Sanavartti - hartauksia kirkosta.

Saarna-ajatuksia 9.4 Kiirastorstaihin

Keskiviikko 8.4.2020 - Riitta Valtokari

Saarna-ajatuksia Kiirastorstai 9.4

Joh. 13: 5-9.

”Sitten hän (Jeesus) kaatoi vettä pesuastian, rupesi pesemään opetuslasten jalkoja ja kuivasi ne vyötäisillään olevalla liinalla. Kun Jeesus tuli Simon Pietarin kohdalle, tämä sanoi: ”Herra, sinäkö peset minun jalkani?” Jeesus vastasi: ”Tätä, minkä nyt teen, sinä et vielä käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät.” Pietari sanoi hänelle: ”Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!” Jeesus vastasi: ”Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani.” Silloin Simon Pietari sanoi: ”Herra, älä pese vain jalkoja pese myös kädet ja pää.”

 

                       

 

Jeesuksen seurassa on antauduttava. Nöyrryttävä. Hänen seurassaan on antauduttava uskoon. Luottamukseen. On riisuttava päällimmäinen kerros pois. Muutoin ei voi puhdistua. On kumarruttava pestäväksi. Jeesuksen seurassa olemme kaikki pesun tarpeessa. Palvelijoita. Ystäviä. Vertaisia, joita Mestari itse palvelee, pesee ja rakastaa.

Jalkojen pesu sinänsä ei ollut mikään erikoinen toimitus. Noissa oloissa ulkoa saavuttaessa oli tarpeen pestä jaloista pois maan pöly. Mutta se, että Herra ja Mestari, Jumala itse, alkaa pestä oppilaidensa jalkoja oli täysin uutta. Jalkojen pesu, toisten palvelu tällä tavoin, kumartuminen toisen eteen, oli halpa-arvoinen tehtävä. Sen tekivät yleensä orjat tai perheiden nuoret jäsenet.  

”Herra, sinäkö peset?” He olivat ymmällään siitä, mitä Herra teki. Olemmeko me ymmällämme siitä, mitä Jumala meille tekee? Hänen toimintansa meidän elämässämme voi vetää meidät hiljaiseksi. Voimme joutua ihmettelemään: ”Herra, sinäkö sen olet?”

Jeesus jätti esimerkin. Hän halajamalla haluaa itse palvella meitä, armahtaa ja antaa rakkauttaan. Kukaan ei ole herraansa suurempi. Hän oli palvelija ja pesijä. Vain sitä olemme mekin. Siksi meidän on nöyrryttävä myös pesemään väleistämme hiertävä pöly pois. Jumalan järjestyksessä muiden palvelija kuuluu suurimpien joukkoon.

Rukoukseni on:

”Herra pese jalkani, pääni ja käteni, niin että voin palvella sinua ja lähimmäistäni.”

Kommentoi kirjoitusta.

Saarna-ajatuksia 5.3 Palmusunnuntaihin

Lauantai 4.4.2020 - Riitta Valtokari

Saarna-ajatuksia 5.3.Palmusunnuntaihin

Joh. 12: 1-8

Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui. Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista.
    Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.
    Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin: ”Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille.” Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan. Jeesus sanoi Juudakselle: ”Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten. Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole.”

                       

 

Tämä on kertomus kodista. Yhteisestä ateriasta. Rakkaudesta ystävään. Tämä on kertomus Jeesuksesta, joka salli seuraansa yhtä aikaa suuren rakkauden ja suuren petoksen.

Sisarusten koti oli Jeesukselle tuttu; Martta, Maria ja Lasarus.  Martta oli emäntäihmisiä. Palveli. Huolehti ruuasta. Maria oli kuuntelijan paikalla. Jeesuksen jalkojen juuressa. Tuossa paikassa hän palvoi ja palveli. Sisarukset osoittivat rakkauttaan Herraansa kohtaan. Kodissa oli Lasarus. Hän oli kuollut ja Jeesus oli hänet herättänyt takaisin elämään.  Aterialla oli myös opetuslapsi Juudas. Kiintymys rahaan näyttää olleen hänen matkakumppani. Hän on ehkä historian tunnetuin petturi.

Oli vieraanvaraisuuden ja rakkauden hetki, yhteinen ateria. Yllättäen tilanne muuttuu. Maria, Jeesuksen jalkojen juuressa, alkaa toimia. Oliko Maria suunnitellut tämän?  Se, että nainen aukaisee hiukset miesten läsnä ollessa, oli tuossa ajassa rohkea ja hämmentävä teko. Maria särki raja-aitoja.

Kodin täytti ylellinen öljyn tuoksu. Rakkauden palvelu. Palvonta Jeesusta kohtaan. Maria oli saanut Herralta paljon. Veli oli herännyt kuolemasta elämään. Maria oli tullut hyväksytyksi Jeesuksen lähellä. Hän tuhlasi kallista voidetta. Tuhlasi rakkauttaan Jeesukseen.

Meidänkin kotimme voivat täyttyä ylellisestä Kristuksen rakkauden tuoksusta. Jääköön se meihin kiinni. Rakkaus. Armo.

 

Kommentoi kirjoitusta.

Saarna-ajatuksia 29.3

Lauantai 28.3.2020 - Riitta Valtokari

Saarna-ajatuksia 5. paaston ajan sunnuntai 29.3

Luuk. 13: 31–35

”Juuri silloin tuli muutamia fariseuksia sanomaan Jeesukselle: ”Lähde pois täältä, Herodes aikoo tappaa sinut.”
    Mutta hän vastasi:
    ”Menkää ja sanokaa sille ketulle: ’Tänään ja huomenna minä ajan ihmisistä pahoja henkiä ja parannan sairaita, ja kolmantena päivänä saan työni päätökseen.’ Mutta tänään ja huomenna ja seuraavanakin päivänä minun on jatkettava kulkuani - eihän ole mahdollista, että profeetta surmataan muualla kuin Jerusalemissa.
    Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille. Ja minä sanon teille, että te ette minua näe ennen kuin sinä päivänä, jona sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’”

Kettua pidetään ovelana. Kun sen ominaisuuksia verrataan ihmiseen, oveluus saa kielteisiä sävyjä. Hallitsija Herodes oli Jeesuksen mielestä kettu. Kiero ja merkityksetön. Ei anna kovin hääviä kuvaa korkeassa asemassa olevasta miehestä. Tämä Herodes ei ole Jeesuksen silmissä suora eikä suuri. Vain kiero.  Jeesuksen tielle tuli näitä ”kettuihmisiä”. Ei ole outoa myöskään meille. Jeesuksen eteenpäin meno omassa tehtävässään oli hänelle selvä.   Sitä ei voi ihminen muuttaa.

Jeesuksen tie kertoo meille Jumalan suuruudesta. Suunnitelmallisesta toiminnasta, jotta synti ja kuoleman voitetaan. Sen Jumala toteutti, jotta me saisimme armon ja armahduksen synneistämme.  Hän on edeltä antanut ne askelmerkit, joita pitää kulkea. Matkan varrella on monia mutkia. Ala-ylämäkeä, monenmoista kettua houkutuksineen. Suunnan tulee olla vain yksi. Kohti Jumalaa. Ei Jumalasta poispäin.

Jeesus sääli Jerusalemin ihmisiä. Sääli on hyvin inhimillinen tunne. Hän katsoi heitä armollisin ja rakastavin silmin.  Voi heitä ja voi erikoisesti meitä, jos emme tahdo paeta Vapahtajan suojaa! Tämä on ihmisten vuoksi kärsivän Vapahtajan parahdus. Raastavaa puhetta Herramme suusta, joka olisi halunnut ottaa suojaansa ihmisen. Mutta ihminen valitsi toisin.

 Raamatun kielikuvat ovat usein luonnosta. Kanaemo kokoaa vaaran tullen siipiensä kätköön poikasensa. Voi, kunpa me emme tuottaisi Herrallemme kanaemon hätää! Kun poikaset eivät tajua tulla. Ovat ilman suojaa. Turvaa. Yksin. Vaikka siipien suoja olisi auki.  Antakaamme Jumalan kätkeä meidät omien siipiensä suojaan ja jääkäämme siihen hoitoon. Jeesuksessa löytyvät iankaikkisen elämän ja lohdun sanat

1 kommentti .

Saarna-ajatuksia Marian ilmestyspäivään

Torstai 19.3.2020 - Riitta Valtokari

Marian ilmestyspäivä 22.3 Luuk. 1: 39-45.

”Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: ”Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä, kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!”

Kaksi naista oli raskaana. Toinen jo iällä. Toinen hyvin nuori. Toinen hedelmättömänä pidetty. Toinen koskematon. Se, että kaksi naista on raskaana ja kohtaavat toisensa, ei ole sinänsä ihmeellistä. On hyvä saada puhua toisen kanssa.

Naisilla on tapana jakaa raskauteen ja synnytyksiin sekä lapsiin liittyviä asioita toistensa kanssa. Osaamme iloita. Osaamme lohduttaa.

Nämä naiset, Maria ja Elisabet, olivat todella merkillisessä tilanteessa. Ihmisjärjen ja tiedon mukaan kummankaan heistä ei olisi pitänyt olla raskaana. Toinen on liian vanha vanhan miehen kanssa. Toinen on liian nuori ja ei vielä avioliitossa.

Näillä naisilla oli yhteistä ihmeteltävää. Mitähän he ovat keskenään jutelleet?

Enkelin tuodessaan viestiä Marian raskaudesta, enkeli oli samalla kertonut Marialle myös Elisabetin raskaudesta. Kuinka ihanaa huolenpitoa. Mariaa ei jätetty yksin. Oli vanhempi Elisabet. Hän ihmetteli myös raskauttaan.  Jumala huolehti siitä, että naiset tiesivät toisistaan.  Ja Maria lähti matkalle.

Kun naiset kohtasivat, Maria tervehti Elisabetia. Siinä samassa tapahtui jotakin. Elisabet vain kuuli Marian äänen. Silloin hän puhkesi suureen ääneen ja siunasi Mariaa ja tämän kohdun hedelmää.

”Herrani äiti”- sanoi Elisabeth. Pyhän Hengen vaikutuksesta Elisabet uskoi ja ymmärsi. Hänen edessään on Maria, jonka lapsi tulee olemaan ”Herra”. Hän saa katsoa Herran äitiä edessään ja ylistää tämän uskoa ja Jumalan lupausta.

Naiset kohtasivat ja molemmat olivat saaneet Hengen vakuutuksen Jeesuksesta, tämän Herruudesta. Oli koolla kuin ensimmäinen kristillinen seurakunta. Vapahtaja Jeesus oli nuo kaksi naista tuonut yhteen. 

Jumalan ihmeiden edessä ihmisten selitykset ja sanat loppuvat. Jumalan asiat alkavat. Miten muuten Jumalan tulo ihmiseksi olisi voinut tapahtua kuin ihmeen kautta? Ihmeet ovat kuin sateenkaari. Kauniita ja tosia.  Kuitenkaan emme niitä täysin tavoita. Jumalan ihmeistä ei pitäisi sanoa liikaa. Niitä ei saisi selittää tyhjäksi.

Jumalan kätkeytyminen ihmeeseen, vähäiseen ja arkiseen, on käsittämätön ihme. Sen edessä voimme vain painaa päämme ja todeta kuten Maria. ”Tapahtukoon sinun tahtosi”.

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta.